Wednesday, June 21, 2006

Jos kääntäisin tämän, tappaisin sen... Kynttilä tuulessa

A candle in the wind


Despite the fact that I was receiving a good G.C.S.E. education and that I expected good examination results; and despite the prospect of a good career and a comfortable life ahead of me, at the age of 15, I was perplexed by life. The reason being that although I had many comforts and luxuries at my disposal, I lacked man’s two greatest assets: peace of mind and contentment of the soul. And even though I possessed worldly knowledge, and I had a rough idea why E=MC2, I did not know the reason for my existence. Though my immediate and mundane future seemed prosperous and promising because the dye had been cast, and the ‘American dream’ was about to be lived out, but at the back of my mind, I had an underlying feeling of uncertainty about my eternal future. I was …

‘A dark ploughed field in the cold rain.
A broken field ploughed by pain.’ -Sigh-

It was at this dark hour of my life, in this state of confusion, depression, and distress that a dawn of hope began to break. A ray of mercy touched my soul. That is to say I started participating in the effort of Dawat and Tableegh. It was in the effort of dawat that I found the inner peace for which I had sought out all my life. Soon this work became the only source of my freedom, the coolness of my heart, the salvation of my soul, the light of my eyes. It became my obsession, my life. The Dawat Effort gave me a feeling of peace and serenity I had never witnessed before. It was as if a prisoner had been released from his cell of misery and grief. As if a diseased had been cured of his ailment. As if a destitute had been given shelter. As if a blind had recovered his priceless eyesight. The effort of dawat breathed a new life into me. It was as if I was a ‘Born again Muslim’.

After spending more and more time in this effort and attending religious assemblies at Dewsbury Markaz in England, I began to increase in spiritual illumination. Yet I soon found that after returning home and once again attending school, maintaining that level of spirituality was a near enough impossibility. I realized that in today’s westernized environment, I was but a mere “candle in the wind”.

The howling winds and storms of liberalism and westernism were blowing fiercely throughout the world and they had succeeded in extinguishing the flame of Imaan, which had been flickering in the hearts of thousands of spiritually weak Muslims. I saw that many of my friends were addicted to drugs, booze, and other such vices and that they had enslaved themselves to the unbridled liberalism of western civilization. Soon after returning from the path of Allah, the floods of immorality overtook me too, and once again I found myself being swept away towards spiritual decadence like a blade of grass or a fallen leaf in the raging waters of a river. Occasionally I would rescue myself by climbing back onto the boat of Dawat and I would recuperate, but upon leaving the sanctuary of the effort, I would once again be faced by the poisons and pollution of today’s anti-Islamic world. So this vicious cycle continued, and with the passage of time I increasingly grew disturbed and distressed, and I began to lose hope in my chances of spiritual survival in the outside environment.

So it was in this state of desperation that someone suggested to me that I become an Islamic Scholar. By living in an Islamic environment, not only would I myself be able to survive but also with my knowledge and understanding of Deen, inshallah I would be able to spread the message of Islam with renewed effect. As the saying goes: “If you change, your luck will change as well”. So, it was in the summer of ‘89 that Allah, the most Merciful, favored this incompetent slave of his and put him on the path to a long, weary and arduous (but ever rewarding) journey towards self rectification.

Now, seven years later, with tears in my eyes and pain in my heart, I stand on the brink of graduation from the Institute. These seven years have been difficult, there’s no denying that. They have been a continuous struggle, a long trek uphill. But as the saying goes: “The finest steel has to go through the hottest furnace”, I have come to realize that (and I invite my fellow colleagues to ponder over this point); Allah has blessed us in bringing us to this Institute. Out of the millions of youths throughout England, Allah has selected us and protected us. All praise is due to Allah for having bestowed us with this most divine gift. For having chosen us to gain the priceless knowledge of this heavenly religion. The knowledge of the Qur’an whose one letter is more precious than all the treasures of the kings of the world, more valuable than all the gold, silver, rubies and emeralds of the Heavens and the Earth.

O Jamia! (Institute) You showed me new horizons, which I had never before known existed, and you saw me through the slips and falls of life. O Jamia! Seven years ago the mere thought of becoming a scholar was beyond me. How can a pauper ever dream of becoming a prince? But you’ve done it! You have made a man out of this ignorant youth. Seven years ago, when I came knocking on your door, I was in this grave misconception that I knew everything. But now you’ve made me realize that I know nothing. (Except the fact of my ignorance.) Without you, I was an ignorant, thoughtless, and worthless youth. Imprisoned by the chains and shackles of the evils and poisons of western society. Polluted by their satanic propaganda and brain washed by their twisted ideologies. You were my teacher, my physician, and my guide. You were eyes to the blind and feet to the lame.

I think I speak on behalf of all those who have left this Institute when I say, “I have enjoyed every minute of my stay here and if I were to be afforded the opportunity and if it were at all possible, I wouldn’t mind repeating this journey a thousand times over.”

THE END

Written by Shaykh Osman Kazi (who likes to keep a low profile ) of Bolton, England at the Islamic Institute in Dewsbury, England.


http://www.sunniforum.com/forum/showthread.php?t=507

Tuesday, June 20, 2006

Profeetasta

Mietiskelyä Profeetasta

(Allahin rauha ja siunaukset hänelle)



Kun tulet nöyryytetyksi, muista Profeettamme Ta'ifissa.


Kun näet nälkää, muista kun Profeettamme sitoi kaksi kiveä mahansa Khandaqin taistelussa.


Kun tulet vihaiseksi, muista Profeetan vihanhallinta kun hänen rakas setänsä hamza tuli marttyyriksi.


Kun menetät hampaan, muista Profeetan Uhudin taistelussa menetetty hammas.


Kun vuodat verta, muista Profeetan verenpeittämä keho palatessaan Ta'ifista.


Kun koet yksinäisyyttä, muista Profeettamme eristäytyneisyys Hira vuoren luolassa.


Kun koet itsesi väsyneeksi Rukouksessa, muista Profeetan siunatut, yöllisestä rukoilusta turvonneet jalat.


Kun koet tikkujen pistoja, muista Profeetan kipu Abu Lahabin vaimon toimesta.


Kun sinulle on ongelmia naapurien kanssa, muista vanha nainen joka heitti likasangollisia Profeetan päälle.


Kunmenetätä lapsen, muista Profeetan poika Ibrahim.



Kun aloitat pitkän matkan, muista Profeetan pitkä matka Medinaan.


Kun toimit sunnan vastaisesti, muista Profeetan seuraajiensa puolesta puhuminen.


Kun uhraat eläimen, muista kun Profeetta uhrasi 63 eläintä kansansa (ummansa) hyväksi.


Kun riitelet puolisosi kanssa, muista Profetan tapaus vaimojensa Aishan ja Hafsan kanssa.


Kun huomaat kotonasi vähemmän ruokaa, muista Profeetan köyhyyden päivät.


Kun koet köyhyyttä, muista Profeetan neuvo Suffan väelle.


Kun menetät perheenjäsesnen, muista Profeetn lähtö tästä maailmasta.


Kun tulet orvoksi, muista Profeetta kuusivuotiaana.


Kun tuet orpoa, muista Profeetan tuki Zaid ibn Harithalle.


Kun pelkäät vihollista, muista Profeetan sanoma Abu Bakrille Thaur vuorella.


Missätahansa tilanteessa itsesi löydätkin, muista roolimallisi, parahin luoduista: Profeetta Muhammed.


Mitätahansa teetkin, muista, että tekosi näytetään Profeetalle... Miellytämmeköhän häntä vai emme?

Sunday, June 18, 2006

Sh. Riyadhul Haq: Epäyhtenäisyyden aiheuttajat


Seuraava on Sheikh Abu Yusuf Riyadh ul-Haqqin luennosta tehdystä kirjasesta käänelmää:

Epäyhtenäisyyden syyt


Yksi aihe, josta puhutaan Suura al.Hujuraatissa (Sisähuoneiden suura Ahsen Börenin käännöksessä, suura 49), on harmonia ja veljeys, jonka Allah on laittanut uskovien välille. Meille annetaan selityksiä kuinka tätä veljeyttä tulee ylläpitää, kehittää ja kasvattaa ja siten kehittää täyteen potentiaaliinsa. Meille opetetaan kuinka tämän saavuttaa siten, että meille selitetään niitä syitä jotka aiheuttavat eripuraa ja epäyhtenäisyyttä uskovien leirissä ja joita siis täytyy varoa ja välttää. Meille myös annetaan parannuskeinot tämänkaltaisiin ongelmiin ja näytetään mitä saakaan aikaan kun sen veljeyden toteuttaa.
Nämä jakeet yllämainitussa suurassa ovat niin merkittäviä ja syvällisiä, että jos jokainen muslimi olisi opetteleva nämä ulkoa (ymmärtäen todellisen merkityksen) ja muiselisivat niitä joka päivä, he - noudattamalla niitä - totisesti alkaisivat rakastaa toisia uskovia Allahin tähden ja itsekin kehittäisivät luonteen joka olisi rakastettava.
Tässä suurassa Allah muistuttaa meitä, että ´uskovat ovat veljiä keskenään´ ja täten meidän tulee vahvistaa tätä veljeyttä ja sovitella keskenämme. Saavuttaaksemme tämän meitä käsketään ´Pelätkää Allahia että Hän olisi teille armollinen´, sillä totisesti Allahin pelko on tärkein ja olennaisin elementti veljeyden ja solidaarisuuden luomisessa.
Kun ihminen kehittää itselleen taqwan ´ja pelkää Allahia, sekä salassa että julkisesti, niin toisten seurassa kuin yksinkin, niin hän silloin on jo yhden askeleen päässä vilpittömästä rakkaudesta kanssamuslimeita kohtaan sekä myös heidän rakkautensa osakseensaamisesta. Tämän voi siis saavuttaa vain jos todellinen Allahin pelko (tai tiedostaminen) on ihmisessä.

Tämä tietysti johtaa hyvin tärkeään kysymykseen, eli mitä on taqwa? (usein tämä suomennetaan vain Allahin peloksi) Sayyiduna Ali RadhiAllahu anhu (olkoon Allah häneen tyytyväinen) on kuvannut taqwan olevan ´pelko Jaliiliä kohtaan (Allahia siis), noudattaa tanziiliä (Koraania) sekä tyytymistä qaliiliin (vähään). Täten siis Mestarimme Alin RA mukaan taqwa koostuu seuraavasta neljästä asiasta, jotka ollessaan yhdessä muslimin käytöksessä, tekee tästä muttaqiineihin (muslimeihin joilla on taqwaa) kuuluvan:
1. Allahin pelko.
2. Koraanin säädösten noudattaminen. Tämä siis merkitsisi olemista tarkkaavainen kaikista laeista Koraanista ja Sunnasta, sekä shari´an noudattamista kokonaisuudessaan.
3. Olla tyytyväinen siihen mitä Allah on meille määrännyt osaksemme tässä elämässä, vaikka se olisi näennäisesti pientä.
4. Valmistautumista kunnolla kuolemaan ja sitä seuraavaan matkaan Tuonpuoleisessa.
Tulisi myös ymmärtää, että harmonia ja yhtenäisyys jota jokainen sielu kaipaa voidaan saavuttaa ainoastaan Allahin Kaikkivaltiaan sääntöjä noudattamalla. Mikäli jätämme Allahin säännöt huomioimattaja yritämme itse keksiä omia keinojamme, jää meidän yhtenäisyyden kaipuumme pelkiksi heikoiksi sloganeiksi ja avunhuudoiksi, eivätkä koskaan tule toteutumaan.

Aiheet joita tässä suurassa mainitaan koskettavat joitain suurimpia ja merkittävimpiä aiheita islamissa, kuten toisten muslimien ja muiden kanssaeläjien oikeudet, jotka ikävä kyllä tänä päivänä ovat hyvin laiminlyötyjä. Muslimeina meidän tulee olla hyvin tietoisia näistä oikeuksista ja meidän tulee muistaa, että Tuomion Päivänä henkilön tilitys ei tule olemaan ohi, ennekuin tilit toisten muslimeiden kanssa on selvät.

Mikäli henkilö ei ole kyennyt täyttämään oikeuksiaan toisia muslimeita kohtaan ja on laiminlyönyt ne oikeudet, niin silloin pelkät palvonta teot, riippumatta kuinka paljon niitä henkilö harjoittaa, eivät riitä pelastamaan häntä. Tämä tulee selväksi mm. seuraavasta hadithistä:
Abu Huraira (radhiAllahu anhu, olkoon Allah häneen tyytyväinen) kertoo että kerran rakastettu Profeettamme (Saws) kysyi sahabeilta (seuralaisiltaan):
´Tiedättekö kuka on puutteenalainen?´ He (olkoon Allah heihin tyytyväinen) vastasivat: ´Puutteenalainen joukostamme on se jolla ei ole rahaa tai omaisuutta.´ Profeetta (SAWS) vastasi: ´Puutteenalainen minun Ummastani Tuomion päivänä on se, joka tulee niin, että on suorittanut paljon rukouksia, paastoja ja antanut almuja. Mutta hän on myös kaltoinkohdellut erästä, panetellut yhtä, laittomasti käyttänyt jonkun rahoja, vuodattanut sen ja sen verta ja lyönyt erästä. Tämä väärinkohdeltu henkilö tulee saamaan hänen hyvistä teoista sekä myös kaikki muut joita hän kohteli kaltoin. Mikäli väärintekijän hyvät teot loppuvat ennekuin hän on maksanut takaisin sen mitä on velkaa, niin kaltroinkohdeltujen syntejä tullaan siirtämääm hänen tilille ja hänet tullaan heittämään tuleen´ (Muslim)
Täten meidän tulee olla äärimmäisen tarkkoja ettemme millään lailla laiminlyö toisten Muslimien ja muiden kanssaihmisten oikeuksia, sillä muutoin Tuomion Päivänä hyvät tekomme eivät tule meitä hyödyttämään. Mitään mitä teemme, hyvää tai pahaa, ei tulisi milloinkaan pitää mitättömänä.
Jabir (RadhiAllahu anhu, olkoon Allah häneen tyytyväinen) kertoo, että Profeetta (SallAllahu aleihi wa sallam) sanoi:
´Jokainen hyvä teko on hyväntekeväisyyttä. Totisesti on hyvä teko tavata veli hymyilevin kasvoin ja kaataa omasta vesiastiasta hänen kattilaan.´
Abu Huraira (RadhiAllahu anhu) kertoo, että Rakas Profeettamme (Saws) sanoneen:
´Totisesti Allahin palvelija sanoo sanan (joka miellyttää Allia) eikä kiinnitä siihen huomiota ja jonka hyvästä Allah nostaa hänet korkeampaa asemaan monella asteella. Ja totisesti palvelija puhuu sanan (joka ei miellytä Herraa) kiinnittämättä siihen mitään huomiota ja tästä hyvästä hän tulee putoamaan Tuleen.´(Bukhari)

Toisten oikeuksie tärkeys korostuu vielä enemmän sillä tosiasialla, että usein kun Profeetta SAWS kuuli jonkun hautajaisista, hän kysyi oliko vainajalla mitään velkoja ja jos niin oliko järjestelyjä niiden maksamiseksi. Profeetta SAWS sitten eteni rukouksen vasta kun kysymykseen oli vastattu. Erään kerran Profeetta SAWS jätti erään henkilön rukouksen johtamatta, kun kuuli että tällä oli velkoja, ja käski vaan sahabojen rukoilla keskenään. Tämän tarkoitus oli selvästikin näyttää muulle ummalle kuinka tärkeä asia on toisten oikeuksien maksaminen.

Salamah bin al Akwa RadhiAllahu anhu kertoo:
´Olimme istumassa pyhän profeetan SAWS kanssa kun hautajais saattue saapui ja Häntä pyydettiin rukoilemaan siihen. Hän kysyi:" Onko vainajalla maksamattomia velkoja?" He vastasivat "Ei" Profeetta SAWS kysyi:" Jättikö hän jälkeensä varallisuutta?" hänelle vastattiin taas "Ei". Profeetta SAWS sitten johti vainajan hautajaisrukouksen. Myöhemmin toinen hautajais saattue saapui ja profeettaa SAWS jälleen pyydettiin johtamaan rukous. Hän kysyi: "Jäikö hänelle maksamattomia velkoja?" he vastasivat "Kyllä." Hän SAWS kysyi: "Jäikö hänelle varallisuutta?" He vastasivat "Kolme dinaaria (hopearahaa)" Profeetta SAWS sitten rukoili hänelle. Kolmannet hautajaiset tuotiin ja Profeettaa pyydettiin rukoilemaan. Hän SAWS kysyi "Jäikö vainajalle maksamattomia velkoja?" He vastasivat "Kyllä, kolme dinaaria" Hän SAWS sanoi "Rukoilkaa te toverillenne itse" Abu Qatadah RadhiAllahu anhu sanoi "Rukoile sinä Profeetta SAWS ja minä maksan hänen velkansa." Joten Profeetta SAWS johti rukouksen.´ (Bukhari)

Vielä pyhempää ja kunnioitetumpaa kuin varallisuus on toisen muslimin kunnia, ylpeys ja kunnioitus. Kun näitä laiminlyödään ja väärinkaytetään, silloin tämä syyllinen tähän syntiin on vielä pahemmassa asemassa Tuomion päivänä kuin se joka ei hoitanut toisen muslimin velkoja tämän kuoltua.
Nämä asiat on käitelty hyvin yksityiskohtaisesti Profeetan SAWs haditheissä. Uskomme tulee olemaan täydellinen vasta kun otamme huomioon nämä hadithit ja annamme toisille muslimeille heidän oikeutensa sekä Allahin oikeudet. Itse asiassa suhteemme kanssamuslimeihin ei tulis rajoittua vain oikeuksien maskuun, vaan sen tulisi nousta sellaiselle tasolle, että haluaisimme toisille samaa kuin itsellemme.

Anas RadhiAllahu anhu kertoo, että Profeetta SAWS sanoi:
´Kukaan teistä ei täysin usko, ennekuin haluaa veljelleen sitä mitä haluaa itselleen.´ (Bukhari)

Yksi suurimpia syitä eripuraisuuteen ja konflikteihin on kunnioituksen puute toisiamme kohtaan. Halveksimme toisia ja helpolla lähdemme mukaan toisten pilkkaamiseen, joiden me väärin katsomme olevan tasoamme alempana.

Allah sanoo:
´Te, jotka uskotte, älkää antako ihmisten nauraa toisilleen, olkoonpa, että he ovat näitä parempia; älkööt naiset naurako toisille naisille, vaikka olisivatkin parempia kuin nämä. Älkää etsikö vikoja toisistanne älkääkä kutsuko toisianne pilkkanimillä. ´

On syytä huomioida tässä, että yleensä Koraanissa Allah osoittaa puheensa uskovaisille yhdessä, mutta tässä kohdassa se on tehty miehille ja sitten uudestaan vielä naisille. Tämä siksi, että täten korostuu tämän synnin, joka on vallitseva sekä miehillä että naisilla, vakavuus.

Meidän tulee myös ymmärtää yllä olevan valossa, että tämä nauraminen ja pilkkaaminen voi tapahtua teolla, sanalla tai jopa eleellä. Vaikka saatammekin selittää pois tekoamme ja protestoida, että sanamme ja tekomme olivatkin oikeasti ihan viattomia, silti usein syyllistymme siihen joka tässä jakeessa on kiellettyä. On kerrottu, etta Abdullaah ibn Mas´ud RadhiAllahu anhu sanoi: "Onnettomuudet riippuvat sanoissa. pelkään jopa pilkata koiraa, jos minut siitä vaikka muutetaan koiraksi." Moniko meistä voi sanoa, ettemme ole koskaan pilkanneet toisia muslimeita millään tavalla?

Kerran ummul Muminiin Aisha RadhiAllahu anha, sanoi profeetalle SAWS
´Safiyyah on nainen joka on ...(näin)´. Hän sitten ilmaisi kädellään, että tämä olisi lyhyt. Profeetta SAWS tähän sanoi ´Totisesti olet sanonut sanan joka jos sekoittuisi mereen, laimentaisi sen.´ (Abu Dawud)

Mainittuaan pilkkaamisen pahuuden, Allah vetää huomiomme toiseen yleiseen sairauteen, joka on myös suuri tekijä riitojen ja ongelmien aiheuttajana uskovien välillä. Hän sanoo:

´Älkää etsikö vikoja toisistanne´ (Hujuraat 49:11)

Allah myös sanoo:

´Voi jokaista parjaajaa, panettelijaa´ (Humaza :1)

Allah kaikkivaltias sanoo: Älkää panetelko itseänne´ eikä, että ´Älkää panetelko toisianne´, sillä ihminen joka panettelee toisia, panetteleekin itseään tosiasiassa. uskovaiset ovat yhtenäinen ruumis ja muodostavat umman vain kokoelmana yksilöitä. Hyökkäykset yhdenkin henkilön persoonallisuutta kohtaan tulevat heijastumaan vakavalla tavalla Umman rakenteessa. Meidän paha tekomme näyttää kohdistuvan vain yhteen yksilöön, mutta ajan kanssa se tulee koskemnaan meitä kaikkia tavalla tai toisella.

...jatkuu...


Leijona ja Kärpänen

Assalamu alaikum
Shaykh Ibn Ata´Allah al-Iskandari (rahmatullah aleihi) on sanonut:
Henkilö joka kiinnittää liikaa huomiota tähän maalliseen elämään ja unohtaa varautua Tuonpuoleiseen, on kuin ihminen johon on leijona hyökkäämässä. Kuvittelepa, että leijona on asemissaan juuri hyökkäämässä sinua päin kun yhtäkkiä kärpänen istahtaa nenällesi. Jos mies pysähtyy läimäsemään kärpästä sensijaan, että puolustautuu leijonaa vastaan, niin eikö hän olisi idiootti? Hänenhän on täytynyt totaalisesti menettää harkintakykynsä! Mikäli hänellä olisi yhtään siementä järkeä päässä jäljellä hän ilman muuta keskittäisi kaiken huomionsa leijonan kuolettavan iskun vaaran torjumiseen, eikä miettisi pienen kärpäsen aiheuttamaa häiriötä. Jos ihmiset kiinnittävät kaiken huomionsa tämän maailman asioihin, on aivan kuin he keskittyisivät kärpäseen ja jättäisivät huomioimatta leijonan kuolettavan uhan. Jos heillä olisi yhtään ymmärrystä ja järkeä jäljellä he ilman muuta keskittyisivät huolehtimaan tulevasta elämästään. Se on heidän perimmäinen velvollisuutensa. Tästä heidät vaaditaan tilille.Heidän ei tulisi huolehtia liikaa elannostaan. Huoli materiasta verrattuna huoleen sielun terveydestä on kuin huoli kärpäsestä leijonan vaaniessa lähettyvillä. Idioottimaista!

Tarina monijumalaisesta

Sheikki AbdulWahid bin Zaid (Rahmatullahi alaihi), kertoo seuraavanlaisen tarinan:
Olimme kerran purjehtimassa laivalla, kun myrsky ajoi laivamme saarelle jolla sitten rantauduimme. Näimme siellä erään miehen palvomassa patsasta. Me kysyimme häneltä: ´Ketä palvot?´ Ja hän osoitti patsasta. Me sanoimme hänelle: ´Olet muovannut jumalasi omin käsin! Luojamme jota me palvomme on kaiken Luoja. Käsintehdyt idolit eivät ole palvonnan arvoisia.´ Mies kysyi ´Ketä te sitten palvotte?´ Me vastasimme ´Palvomme Allahia, Pyhää olentoa joka on kaiken luonut, Hän hallitsee kaikkia maailman asioita. Hänen Ylhaisyys ja Majestettisuus ylittävät kaiken olevaisen.´Mies sitten kysyi ´Kuka on kertonut teille Hänestä?´ Vastasimme ´Luojamme on lähettänyt lähettilään kertomaan meille nämä asiat´Hän kysyi ´Missä tämä lähettiläs nyt on?´ Vastasimme ´Kun hän oli suorittanut tehtävänsä hänen Herransa otti hänet luokseen voidakseen palkita hänet tehtävänsä suorittamisesta.´ Mies sitten kysyi ´Jättikö lähettiläs mitään merkkiä itsetään jälkeensä?´ Vastasimme, että hän jätti Allahin sanan, Koraanin, jälkeensä. Mies sitten pyysi saada kuulla Koraanin jakeita ja me luimme suuran hänelle ja kyyneleet valuivat hänen silmistään ja hän lausui kanssamme uskontunnustuksen ja sanoi ´On pakollista meille ettemme ikinä ole tottelematta näiden sanojen Lähettajää.´ Opetimme hänelle islamin perusasiat ja joitakin Koraanin suuria. Kun yö koitti ja valmistauduimme menemään nukkumaan mies kysyi nukkuuko herramme. Vastasimme, ettei hän nuku, silloin veljemme lausahti ´Kuinka kiittämätöntä teiltä nukkua jos Herramme ei nuku.´Ihmettelimme suuresti hänen sanojaan.
Kun aika koitti meidän palata takaisin laivallamme, mies pyysi päästä mukaamme, jotta hän oppisi enemmän uskonnostaan. Kun saavuimme Abadaanin kaupunkiin sanoin matkatovereillemme, että meidän tulisi kerätä vähän avustuksia uudelle veljellemme, joten keräsimme muutamia Dirhameita ja tarjosimme ne hänelle. Veljemme kysyi ´Mitä tämä on?´ Vastasimme, että siinä on jotain auttamaan häntä saamaan tarvitsemansa asiat jne. Veljemme sitten lausui `La ilaha illallah! opetitte minulle uskonnon jota sitten ette edes itse noudata! Mina asuin saarella ja palvelin patsasta ja siltikään herrani ei thonnut minua eikä antanut minun kuolla nälkään, vaikka en tiennyt hänestä! Kuinka hän voisi antaa minun tuhoutua nyt kun tunnen Hänet?´
Kolme päivää myöhemmin saimme kuulla, että hän oli kuolinvuoteellaan. Menimme hänen luokseen ja kysyimme haluaisiko hän jotakin. Hän vastasi ´Hän, joka lähetti teidät saarelleni johdattamaan minut, on jo täyttänyt kaikki toiveeni´.

Kuinka voi kasvattaa uskoaan?

Kuinka voi kasvattaa uskoaan
Sheikh Nazim Mangera
Mikäli sairas ihminen ei tiedosta olevansa sairas, ei lääkäri koskaan voi kyetä häntä paranatamaan. Siispä kun tajuat, että omaat hengellisella puolella ongelmia, on se jo merkki siitä, että uskosi on vahva. Nämä ohjeet ovat sinulle:
Al-Hakiim kertoo al-Mustadrakissa, ja al Tabaraani kertoo al Mujamissa, etta profeetta SAWS on sanonut::" Usko kuluu sydämissänne kuin vaatteet kuluvat yllänne, joten pyytäkää Allahia uudistamaan uskoa sydämissänne." (Hadith oppinut al Haythami sanoo: tämän on kertonut al Tabaraani al-Kabeerissä ja sen kertojaketju on sahih) Tästä hadithista huomaamme, että uskomme taso vaihtelee, ja että meidän tulee tehdä asioita, että se taas kohenisi. Auttakoon Allah meitä ottamaan nämä asiat käytäntöön.
Koita mahdollisesti ottaa osaa johonkin viikoittaiseen tapahtumaan tai kokoontumiseen, sillä se ikäänkuin pitää uskon patterit ladattuina, sekä sieltä löytyvä seura mahdollisesti auttaa taas jaloilleen pääsyssä jos koet 'burnoutin' olevan päällä.
Lue joku määrä Koraania joka päivä ja muistele Allahia. Ei varmasti olisi huono idea aloittaa päivää lukemalla suura Yasin.
Koita pitää päivittäinen halqa, eli lukupiiri, jossa luette haditheja. useimmin käytetty teos tähän on Riyadh us Saliheen. Varaa aika tälläiseen ja istu mahdollisesti perheenjäsenten kanssa. Sen ei tarvitse kestää kauaa, jopa 5 tai 10 minuuttia riittää. Päivittäinen annos profeetan SAWS hadithejä pitää meidät kiinni uskossamme.
Rukouksen jälkeen tai minä tahansa muuna aikana koita toistella seuraavassa hadithissa mainittuja sanoja mahdollisimman monta kertaa: Profeetta SAWS sanoi: "Älä unohda joka rukouksessa sanoa 'Allahumma innii alaa dhikrikä wa shukrika ja husni ibaadatika (Oi Allah auta minua muistelemaan sinua, kiittämään sinua ja palvomaan sinua parhaiten) al-Nisai, 1303.
Toisinaan teemme syntejä ja ne saavat ajan kanssa uskomme alas. Islam estää meitä synneistä...tai synnit estävät meitä Islamista. Menneiden syntien katuminen ei varmastikaan ole huono idea. Samalla lailla kun meillä on tapa tehdä syntejä, meidän tulisi saada itsellemme kehitettyä tapa siihen, että katuu heti teon jälkeen ja pyytää anteeksiantoa. Emme saisi siirtää sitä, sillä kuolema saattaa kohdata meitä hetkenä minä hyvänsä.
Sinun tulee myös ymmärtää, että kaikki me toisinaan koemme tämän heikkouden. kaikilla meillä on hetkiä jolloin emme jaksaisi tehdä mitään islamista. Usko laskee ja nousee taas. Se on normaalia ja kohtaamme sitä vielä monta kertaa elämässämme.
Kuitenkin on tärkeää muistaa, että mikäli tämä uskon laskeminen saa meidät aliminlyömään velvollisuuksiamme tai peräti tekemään kiellettyjä tekoja, niin silloin on syytä heti katua ja koittaa muuttaa asiaa. Mikäli taas se ei saa meitä laiminlyömään velvollisuuksia tai tekemään kiellettyä, vaan vain laiskistumaan suositelluissa teoissamme, niin silloin henkilön on siltikin selvitettävä tilaansa ja koitettava parantaa itseään kunnes taas löytää tarpeeksi energiaa ja voimaa suorittaa asioita. Tämän opimme seuraavasta hadithistä, jossa Profeetta SAWS sanoo:" Kaikilla teoilla on voima ja energia, ja tätä voimaa ja energiaa seuraa laiskistuminen, mikäli laiskistuminen on sunnani mukainen, hän tulee silti pärjäämään, mutta mikäli se johtaa muuhun kuin sunnani mukaisuudessa pysymiseen (saa tekemään kiellettyjä tekoja), niin hän on (doomed?) tuhoon tuomittu(?)." (Ahmed, saheeh al targheeb nro 55.)
Lue Rukouksen tekemisen siunauksista ja sen jättämisen vaaroista. Lue niitä haditheja uudestaan ja uudestaan. Lue Paratiisin iloista ja helvetin kauhuista.
Muista paljon maallisten ilojen katkaisijaa (kuolemaa). Daqaq RA sanoo: "Hän joka muistelee kuolemaa usein, hyötyy siitä kolmella tavalla: Hän kiirehtii katumaan, hän tulee tyytyväiseksi vähään, ja aktiiviseksi palvonnassaan. Joka unohtaa kuoleman, kärsii siitä kolmella tavalla: Hän siirtää katumisen hetkeä aina, hän ei enää ole tyytyväinen siihen mikä riittää, hän tulee laiskaksi palvonnassaan. Oi kuolema, missä onkaan kauan kaivattu pistosi?"
Myöskin: Käänny Allahin puoleen nöyränä palvelijana ja pyydä Häntä lisäämään uskoasi ja että voit maistaa uskon autuuden jälleen.Ajat ennen fajr (aamu) rukousta ja maghrib (auringonlaskun) rukousta ovat 'ikkuinoita mahdollisuuksiin', joten hyödynnä niitä mahdollisimman paljon rukoilemalla pyyntörukouksia noina aikoina ja muinakin aikoina yleisestikin.

Saturday, June 17, 2006

Islamin meriitit

ISLAMIN MERIITIT

MAULANA HAFIZ MUHAMMAD IDRIS KANDHLAWI (r.a)


ENSIMMÄINEN ETU: Kaikki Islamin periaatteet ja säännöt ovat järkevät ja todistetut. Oppineisto on kirjoittanut selkeitä kirjoja Islamin sharian periaatteista ja uskonkappaleista sekä tuonut järjenmukaiset todisteet, aiheuttajat, salaisuudet, tarkoituksenmukaiset keinot ja säännöt. Näissä kirjoissa Islamin periaatteet ja säännöt on näytetty olevan terveen järjen, oikean ymmärryksen ja todellisten luonteidensa mukaiset. Jos joku nostaa yhdenkään vastalauseen, oppineisto on aina antanut järkevän, loogisen ja täydellisen vastuksen siihen.


TOINEN ETU: Islam on näyttänyt niin kauniit keinot palvella Allahia, joita ei ole missään aiemmassa ilmoitetussa kirjassa tai uskonnossa.


KOLMAS ETU: Islam antaa perusteelliset yskityiskohdat velvollisuuksista Allahia, itseämme ja kanssaolijoita kohtaan; edes sadasosaa tästä ei löydy muista uskonnoista


NELJÄS ETU: Mikään perustuslaki tai muukaan laki ei voi kilpailla Islamin tuoman täydellisen poliittisen järjestelmän, kaupungin perustuslain ja oikeuden säännöstön, hallinnon ja kansainvälisen turvallisuuden kanssa. Ottakaa esimerkiksi Amerikan Laki, Brittien tai minkä tahansa muun maan; huomaat jos käyt ne läpi, että ne pohjautuvat yhden tietyn alueen tarkoitukseen, ja mitätahansa lakia noudatetaan, siinä tulee painottumaan tuon yhden tietyn kansan ja alueen hallitsevuus ja etusija. Sitä vastoin Islamin julistama laki ilmaisee ihmiskunnan oikeudet puuttumatta rotuun tai ihonväriin. Todiste tästä on se, että aina kun esiintyy joku ongelma maailmassa, oli se sitten sopimuksesta toisen maan kanssa tai sodasta tai sisäisestä hallinnosta tai ulkopolitiikasta, siihen liittyvä käsky löytyy shariasta.


Akbarabadissa (Agrassa) Intiassa eräs englantilaismies vaati todisteita Islamin totuudesta eräältä muslimioppineelta. Oppinut näytti joitain todisteita ja kertoi Profeetan (Rauha ja siunaukset hänelle) joistan ihmeistä, jotka todistivat, että hän oli aito profeetta. Englantilaismies myönsi näiden olevan todisteita mutta lisäsi olemassaolevan viela yhden todisteen. Hän sanoi Englannin perustuslain ja hallinnollisen systeemin olevan satojen viisaiden miesten ja maan poliitikkojen ja satojen vuosien ajan tuotos, mutta kaikesta tästä huolimatta suunnilleen joka viiden vuosi siihen tarvitse tehdä korjauksia tai muunnoksia. Sensijaan taas islamin laki on tullut olemaan 23 vuoden ajassa, ja suullisesti yhden luku- ja kirjoitustaidottoman miehen ansiosta, ilman kenenkään apua, eikä mitään muutosta tai parannusta ole tarvinnut tehdä tähän päivään asti, eikä se ole näyttänyt yhtään heikkouden merkkiä sen perusteissa tai vakaudessa. Tämänkaltainen täydellinen ja kattava perustuslaki ei ole voinut tulla olemaan ilman Allahin ilmoitusta. Oppinut tässä kohdin kysyi mieheltä miksei tämä ota vastaan islamia. Mies vastasi, että jos hän tulisi muslimiksi, niin hänen palveluksensa ja palkkansa loppuisivat. Kuullessaan tämän oppinut oli hiljaa. Hänen tietoonsa tuli myöhemmin, että mies oli tullut muslimiksi jonkin ajan päästä tuosta hetkestä. (Tuhfatul Hind, sivu 240).


VIIDES ETU: Yhdessäkään muussa uskonnossa ei ole varjoakaan etiikan ja hyvien tapojen tieteistä siinä määrin kuin Islamissa. Tämä tulee todistetuksi kirjojen kuten 'Ihya ul Uluum' ja 'Kimiyatus- saa'adat' Imam Ghazaliltä. Kaikki nämä asiat on otettu Koraanista ja Profeetan (Rauha ja siunaukset hänelle) Haditheistä (sanonnoista).


KUUDES ETU: Mikään muu uskonto ei sisällä ohjeita lihallisten halujen, pahojen viettien ja maallisten nautintojen kurissapitoon ja hallintaan eikä myöskään naisten siveyden ja luonteen suojeluun, kuin mitä Islamissa on.


Islam on määrännyt Hijabin naiselleja kieltänyt miehiä silmäilemästä naisia, jotta naisten siveys ja kunnia säästyy eikä jälkikasvu tule epäilyttäväksi.


Islam on kieltänyt laulamisen ja msuiikin, sillä se voi johtaa seksuaaliseen kurittomuuteen. (suom. huom. Tästä aiheesta on joillain oppineilla eri mielipiteitä, joten vaikka paras on välttää sillä se on luotettavin kanta, ei meidän kuulu välttämättä oikaista toisia tämän asian vuoksi, mikäli musiikin sanoitus ei ole kiellettyä ja moraalitonta)


Islam on kieltänyt alkoholiset juomat, koska se vie järjen hallinnan, joka on yksi arvokkaimmista lahjoista, joita Allah on meille suonut maailmaan. Tästä syystä Islamin Sharia on kieltänyt kaikki päihtymystä iaheuttavat aineet, jotka aiheuttavatjärjen tuhoutumisen ja häviämisen. Ihmisten tulisi ola kiitollisia Ilsmille, joka suojelee järkeä, josta sekä uskomme että maalliset asiamme riippuvat.


Islam on kieltänyt koronkiskonnan ja vedonlyönnin, sillä ne aiheuttavat ihmisen maallisen ja hengellisen rappeutumisen. Islam kehoittaa sinua tarjoamaan 'Qardhul Hasana' (verottoman lainan) toisille kun he istä tarvitsevat. Tämä siis tarkoittaa, että sinun tulee auttaa toisia tarjoamalla koroton laina ja jos saat voittoa pantatusta tavarasta, tulee se vähentää alkuperäisestä lainasta.. Auta tarvitsevia tarpeissaan ja tarjoa heille koroton laina ilman, että hiedän tulee tuntea itsensä velvoitetuiksi. Allah ei ole helläkätinen sille, joka ei ole helläkätinen ihmisille. Tämä on Islamin opetus.


Koronkiskonnan uskonkappale kertoo sinulle, että sinun tulee käyttää hyödyksesi tarvitsevien ahdinkoa, ja sinun tulee lisätä omaisuuttasi tarjoamalla lainaa heille, ilman mitään työtä taholtasi. Mikäli lainaaja ei kykene maksamaan takaisin ajoissa, anna hänelle lisä aikaa hymyilevin kasvoin, jotta korko tuplaantuu ja triplaantuu ja saat lopulta laittaa hänen talonsa ja omaisuutensa huutokaupattavaksi.


Lyhyesti koronkiskonnna seuraukset ovat seuraavat:


  1. Keskinäinen avunanto ja velvoitteet loppuvat.

  2. Ihmisestä tulee kovasydäminen pehmeäsydämisyyden sijaan.

  3. Tästä pahuudesta riippuvainen nauttii nähdessään toisten kärsivän ja on aina etsimässä avuntarvitsijaa, jonka voi sitten saada ansoihinsa ja lopulta talot ja kaikki huutokaupattavaksi.

  4. Kun rahanhimo ja ahneus on karttunut, hänen omatuntonsa opettaa hänelle keinoja olla epärehellinen ja kiero.

  5. Vähitellen henkilöstä tulee laiska ja nautinnonhakuinen. Kun hän näkee kartuttaneensa omaisuuttaan näin paljon ilman työtä ja vaivaa, häntä ei enää kiinnosta kauapnteko, maanviljely tai teollisuus, josta maan edistys taas riippuu. Mikäli kapitalistit sijoittavat rahansa vain suojatakseen korkonsa, eivätkä sijoita teollisuuteen tai muuhun hyödylliseen, niin silloin maa ei kehity.


Lyhyesti siis, Islam on totaalisesti kieltänyt vajoamisen lihallisiin natintoihin ja hummailuun, ja on riittävästi kattanut kunnian, siveyden, kunniallisuuden ja naisten jälkikasvun suojelun. Se on myös kieltänyt koronkiskonnan likaisuuden, sillä se ei hyväksy epärehellisin, julmin, huijauksellisin keinoin hankittua rahaa ja koska se aiheuttaa toisten ahdingosta nauttimisen.


Kommunismi kehoittaa köyhiä ryöstämään rikkailta ja tuomaan nämä kerjäläisten ja työläisten tasolle.


Islam sensijaan kehoittaa köyhiä olemaan katsomatta sitä mitä rikkailla on, ja rikkaita antamaan köyhille antamatta toisten tietää siitä mitään. Ei ole sopivaa antaa naapurin käydä nukkumaan nälkäisenä. Kun annat almuja tai hyväntekeväisyyttä jollekin, älä saa häntä tuntemaan itseään velvoitetuksi, vaan kiitä Allahia, että sinulla oli mahdollisuus auttaa toisia, sillä Allahilla on tahtoessaan mahdollisuus kääntää tilanteet toisinpäin. Jos apua tarvitseva ei ole halukas ottamaan vastaan hyväntekeväisyyttä, anna hänelle koroton laina.


Islam kehoittaa köyhiä olemaan katsomatta rikkaiden rikkauksiin, olemaan tyytyväinen köyhyyteen, sillä sekin on Armo Allahilta, jonka hän suo ystävilleen. Ibrahim (KhaliluLlaah), Muusa (KalimulLaah) sekä jeesus (RuuhulLaah) olivat siunattuja köyhyydellä ja Hän soi Nimruudille, Faaraolle ja Juutalaisille kiusauksen olla suvereeneja vallassaan maailmassa. Kun johtajat olivat päihtyneet vallasta, omaisuudesta ja asemasta ja tulivat ylpeiksi uhmatakseen Allahin, Joka oli antanut kuningaskunnan heille, käskyjä, Allah vuosisatojen kuluttua tuhosi heidät kaikki hetkessä. Nyt voit verrata kommunismin opetuksia islamin opetuksiin.


SEITSEMÄS ETU: Islam on aiempien Profeettojen Sharioiden ydin ja viisaudenlähde kaikille viisaille miehille. Ei ole yhtään hyvää tekoa tai hyvettä, johon ei ole kehoitettu eikä ole yhtään pahettajosta ei ole kielletty. Imam Rabbani Mujaddid Alfi-Thani (rauha hänen sielulleen) yhdessä kirjeessään sanoo:


Pyhän profeetan persoonallisuus oli kaikkien hyveiden ja hyvien ominaisuuksien heijastin. Kirja, joka ilmoitetiin hänelle, eli Pyhä Koraani, on kaikkille aiemmille Profeetoille ilmoitettujen kirjojen ydinsanoma, ja hänen Shariansa on kaikkien edeltäjien sharioiden sanomien ydin ja uskonnolliset palvelukset ovat enkeleiden ja maailmankaikkeuden palveluksien yhdistelmä. Jotkut enkelit ovat jatkuvasti Qiyamissä (seisomassa), toiset Rukuussa (Kumarruksessa), toiset Sujuudissa (Täyskumarruksessa). Muslimin rukouskseessa (Salaah) kaikki nämä yhdistettyinä. Kaikki uskonnolliset palvelukset ovat aiemmista yhdistelmiä. Tästä syystä Muhammedin (Allahin Rauha ja siunaukset hänelle) sharian mukaan toimiminen on kaikkien aiempien mukaan toimimista ja sen kieltäminen on kaikkien aiempien kieltämistä. Vahvistaa Profeettamme (Allahin Rauha ja siunaukset hänelle) olemassolo on samalla vahvistamista edellisistä ja kieltäminne eedellisten kieltämistä myös.Niinpä siis häneen uskovat ovat parhaita kansakunnista ja hänenkietäjänsä ovat pahimpia kansakuntia..” (Ote 79.stä kirjelmästä Daftare Awwalista).


KAHDEKSAS ETU: Islamin talouslaki perustuu sille periaatteelle, ettei ketään tulisi jättää laiminlyödyksi tältä osin. On islamilaisen valtion päällimmäinen tehträvä perustaa 'Baitul maal', eli julkinen rahakammio, ja zakaah ja muut hyväntekeväisyydet tulee toteuttaa, ja yhden kaupungin zakaah tulee kuluttaa mahdollisimman pitkälle sen alueen tarvitseviin, ja vain pieni määrä muualle mikäli tarpeellista. On myös islamilaisen valtion tehtävä ylläpitää ei-muslimeita, joilla ei ole tarvittavia elinkeinoja, Beitul Maalin varoilla.


YHDEKSÄS ETU: Islamin rikoslaki jaoikeudellinen järjestelmä on täysin vastuussa julkisesta rauhasta ja järjestyksestä. Se kehoittaa leikkaamaan varkaiden kädet, ettei yksikään varas uskalla edes katsoa toisten omaisuutta päin. Se kehoittaa ruoskimaan ja kivittämään avionrikkojan, ettei kukaan pääse saastuttamaan naisen kunniaa ja siveyttä, eikä täten pääse luomaan epäilystä jälkikasvun suhteen.


Nykyinen hallintomuoto ei vain epäonnistu estämään varkauksia ja aviorikoksia, vaan se saa molemmat menestyksekkäiksi ja yksinkertaiset kansalaiset pitävät kaikkea tätä kehityksenä ja demokratiana ja islamilaista lakia jonain vanhanaikaisena ja barbaarisena. Kautta Allahin, Järki jo kertoo meille, että barbaarisuus on sitten parempi kuin nykyinen muoto joka laittaa omaisuutemme ja kunniamme vaaraan. Ei ole mitään liikkumavaraa varkaille ja huonolle ainekselle Islamin laissa, kuten on sanottu: ”On yhtä paha tehdä pahalle hyvää kuin tehdä hyvälle pahaa.”


KYMMENES ETU: Islamin laki on selkeä ja yksinkertainen, eikä epämääräinen ja sekava. Islamilainen laki ei siedä, että jokin asia jäisi hautumaan kymmeniksi vuosiksi kun rahaa tuhlataan molempien osapuolien taholta kuulusteluihin ynnä muihin; oikeustoimi joka ei kykene kuulemaan aiheeseen liittyviä faktoja kohtuullisen ajan kuluessa, on todennäköisesti korruption ja lahjonnan kourissa. Islamin laissa ei ole asianajajlla mahdollisuutta todistaa syyllistä syyttömäksi, totuutta valheeksi tai toisinpäin. Laki jonka asianajaja voi kääntää mihin suuntaan tahansa edukseen, ei voi olla mikään laki, vaan kieroutuma. Laissa ja oikeudessa ei ole sekoittamisen mahdollisuutta Englannin lain tiedetään olevan tulkinanvarainen. Islamin laki on oikeuden laki. Se voi tomia ainoastaan oikeudenmukaisuutta varten. Se on jäykkä, eikä sitä voi kääntää nurinpäin.



Allahin siunaukset

”Ole!” Sanoi Hän ja maailma tuli olemaan.


Jos Hän olisi sanova ”älä ole!”, olisi kaikki emnnyttä jälleen.


Hän loi meidät pienen pienestä nestepisarasta, antoi meille silmät näkemiseen ja korvat kuulemiseen sekä antoi meille kyvyn ajatella ja miettiä ja kyvyn ymmärtää. Nämä eivät suinkaan ole pienia asioita, vaikka me ihmiset usein kiittämättöminä niitä vähättelemme. Todellinen kiitollisuus ei ole vain sanoa: ”Kiitti, Herra!”, vaan se on vain sanoja, joita on helppo kenen tahsa lausua. Kehomme näyttää kiitollisuutemme seisomalla ja kumartamalla rukouksessa, lausumalla Häntä ylistäviä lauselmia, ja todistamalla Hänen Yksilöllistä Ykseyttään, nöyrtymällä ja painamalla kasvomme maahan ymmärtäen Hänen Mahtavuuden ja oman mitättömyytemme. Silmämme osoittavat kiitollisuutta näkemällä vain totuuden valossa kaiken ja yrittäen aina oppia jonkun asian näkemästään. Korvamme osoittaa kiitosta kuuntelemalla Luojamme sanoja sekä puheita aiheen vuoksi, ei puhujan vuoksi (emme siis kuuntele puheita, siksi, etta puhuja on hyav, vaan siksi, etta aihe on Luojallemme mieluinen). Pidämme huolta hyvyydestämme ja kunniallisuudestamme näyttääksemme kiitollisuutemme kauneudestamme. Jokaiselle saamallemme lahjalle on keino ilmaista kiitollisuus. Jos on kyse omaisuudesta, niin kuinka sen kulutamme hyvään. Jos kyse taas on tiedosta, tulee sitä jakaa muille. Jos se on työ tai asema, on oikeudenmukaisuus ja toisten auttaminen keino.


Antakoon Kaikkivaltias meille Taivaalisen apunsa näihin tekoihin, amiin!


Tarina painijasta

Junaid Baghdadi ansaitsi elantonsa painimalla. Kuten tapana oli, eraana paivana Baghdadin johtaja ilmoitti, “Tanaan Junaid Baghdadi esittelee kykyjaan painijana, onko ketaan, joka on valmis haastamaan hanet?”. Vanhahko mies nousi taristen seisomaan ja sanoi, ”Mina kilpailen hanen kanssaan”.


Kaikki, jotka olivat todistamassa tata tapahtumaa, eivat voineet pidatella itseaan, vaan purskahtivat raikuvaan nauruun, taputtaen kasiaan. Kuningas oli lailla sidottu, han ei voinut estaa ketaan, joka omasta tahdostaan halusi taistella, taistelemasta. Vanhalle miehelle annettiin lupa tulla rinkiin. Han oli noin kuusikymmenta viisi- vuotias. Kun Junaid Baghdadi tuli rinkiin, han oli allikalla lyoty, aivan kuten koko katsoja joukko ja Kuningaskin. Ainoa ajatus hanen paassaan oli, etta ” Kuinka tama vanha mies voi taistella?”


Vanha mies puhutteli Junaidia ja sanoi hanelle: ” Anna korvaasi lahemmas”, sitten han kuiskasi ”Tiedan, etta on mahdotonta minun voittaa sinua, mutta mina olen Sayyid, Profeetan SAWS jalkelainen. Lapseni nakevat nalkaa kotonani. Olisitko valmis uhraamaan maineesi, kunniasi ja asemasi Rakkaudesta Allahin Profeettaa SAWS kohtaan ja haviaisit taman taistelun minulle? Jos taman tekisit, mina saisin voittorahat ja perheeni saisi ruokaa vuodeksi. Saisin velkani maksettua, seka Maailmojen Herra olisi sinuun tyytyvainen. Oleko, oi Junaid, haluton uhraamaan kunniaasi Pyhan Profeetan lasten vuoksi?”


Junaid Baghdadi mietti itsekseen tovin, ”Tanaan minulle on annettu loistava mahdollisuus.”


Naytokseksi Junaid rokitti vanhaa miesta pariin otteseen, ettei kukaan vaan alkaisi epailla mitaan. Sitten Junaid sai suurella nayttelylla itsensa alakynteen. Vanha mies nousi hanen rintansa paalle ja taten sai palkinnon.


Sina yona, Junaid naki unen Profeetasta SallaAllahu aleihi wa sallam, joka sanoi: ” Oi Junaid, sina olet uhrannut kunniasi, maineesi, kuuluisuutesi, nimesi ja asemasi minun lasteni tahden. Tasta paivasta lahtien nimesi on kirjattu ylos Aulijan (Allahin ystavien) joukkoon.”


Tasta lahtien, tama suuri painija oppi voittamaan oman itsensa halut, ja hanesta tuli yksi suurimmista aikansa Aulijasta (Allahin laheisesta ystavasta)!