Allahin siunaukset

”Ole!” Sanoi Hän ja maailma tuli olemaan.

Jos Hän olisi sanova ”älä ole!”, olisi kaikki emnnyttä jälleen.

Hän loi meidät pienen pienestä nestepisarasta, antoi meille silmät näkemiseen ja korvat kuulemiseen sekä antoi meille kyvyn ajatella ja miettiä ja kyvyn ymmärtää. Nämä eivät suinkaan ole pienia asioita, vaikka me ihmiset usein kiittämättöminä niitä vähättelemme. Todellinen kiitollisuus ei ole vain sanoa: ”Kiitti, Herra!”, vaan se on vain sanoja, joita on helppo kenen tahsa lausua. Kehomme näyttää kiitollisuutemme seisomalla ja kumartamalla rukouksessa, lausumalla Häntä ylistäviä lauselmia, ja todistamalla Hänen Yksilöllistä Ykseyttään, nöyrtymällä ja painamalla kasvomme maahan ymmärtäen Hänen Mahtavuuden ja oman mitättömyytemme. Silmämme osoittavat kiitollisuutta näkemällä vain totuuden valossa kaiken ja yrittäen aina oppia jonkun asian näkemästään. Korvamme osoittaa kiitosta kuuntelemalla Luojamme sanoja sekä puheita aiheen vuoksi, ei puhujan vuoksi (emme siis kuuntele puheita, siksi, etta puhuja on hyav, vaan siksi, etta aihe on Luojallemme mieluinen). Pidämme huolta hyvyydestämme ja kunniallisuudestamme näyttääksemme kiitollisuutemme kauneudestamme. Jokaiselle saamallemme lahjalle on keino ilmaista kiitollisuus. Jos on kyse omaisuudesta, niin kuinka sen kulutamme hyvään. Jos kyse taas on tiedosta, tulee sitä jakaa muille. Jos se on työ tai asema, on oikeudenmukaisuus ja toisten auttaminen keino.

Antakoon Kaikkivaltias meille Taivaalisen apunsa näihin tekoihin, amiin!