Tawakkul, Abdalhakim muradin puhe

Raaka käännös puheesta

Luottaminen Allahiin, eli ”Tawakkul”

Puhujana Sheikh Abdal Hakim Murad

Bismillahi ar-Rahmani ar-Rahim, Alhamdulillahi rabbil 'aalamiin, wa As-Salaatu wassalaamu alaa ashrafil anbiyaai wal mursaliin Sayyidinaa wa habibinaa Muhammadin wa alaa aalihi wa sahbihi ajma'iin. Rabbi yassir wa a'iyniya Kariim waftah bil Haqqi, innaka antal fattahul aliim.

(Aloitan Jumalan Armeliaan Armahtajan nimeen, Kaikki ylistys maailmojen Herralle, ja Rauha ja siunaukset Profeettojen ja Lähettiläiden johtajalle, kunnioitetulle ja rakastetulle Muhammedillemme sekä hänen suvulleen ja seuraajilleen kaikille.)

Mitä haluaisin tehdä nyt, on vain tarjota hieman pohdintaa tietystä Koraanin jakeista, joita ilmaantuu keskellä Suura al-Ahzabiä (liittoutuneiden suura), jotka mielestäni tuovat hyvin esille eron niiden ihmisten välillä, joilla on todellinen usko ja niiden joilla vastaavasti ei ole, todellisen akuutin vaaran aikoina. Al-Ahzab, eli liittolaiset, jotka olivat liittoutuneet muslimeita vastaan tuona aikana, edustivat siis akuuttia vaaraa. Muslimien vahvasti Uskopohjainen vasta isku esitetään Koraanissa sinä lähestymistpana, ikäänkuin hengellisenä metabolismina siitä voitosta joka aina Allahin armosta tulee, kun usko Tawhiidiin on lujasti ylläpidetty. Todellinen, vahva Tawhiid, ei se joka tulee jokaisen kielenkärjeltä, sillä on erittäin helppoa vaan sanoa laa ilaha illallah, mikä oisikaan sen helpompaa?

Tässä jakeet joihin viittaan:

38. Eikä voi olla siinä vääryyttä, että Profeetta menettelee niin kuin Jumala on käskenyt; näin Jumala suhtautui entisiinkin Profeettoihin, Jumalan käsky on ehdoton säädös.

39. Jumala pitää huolen niistä, jotka julistavat Hänen käskyjään, pelkäävät Häntä, mutta eivät pelkää ketään muita kuin Jumalaa.

40. Muhammed ei ole kenenkään miehenne isä, vaan Hän on Jumalan sananjulistaja ja profeetoista viimeinen, heidän sinettinsä. Jumala on kaikkitietävä.

41. Te, jotka uskotte, muistakaa Jumalaa, muistelkaa Häntä alinomaa

42. ja ylistäkää Häntä aamuin illoin!

43. Hän lähettää teille siunauksensa, ja samoin tekevät Hänen enkelinsä, jotta Hän voisi ohjata teidät pimeydestä valoon; Hän on laupias uskovaisille.

44. Sinä päivänä, jolloin he kohtaavat Hänet, he tervehtivät häntä sanalla: »Rauha!» ja Hän on valmistanut heille ihanan palkinnon.

45. Profeetta, Me olemme totisesti lähettänyt sinut todistajaksi, hyvän sanoman tuojaksi ja varoittajaksi

46. kutsumaan Jumalan luo Hänen luvallaan ja olemaan palavana soihtuna.

47. Sinun on julistettava uskovaisille hyvää sanomaa, että heitä odottaa suuri armo Jumalan luona.

48. Älä sopeudu uskottomien ja tekopyhien kanssa, jätä huomiotta heidän väärämielisyytensä, luota yksin Jumalaan, jonka voima riittää suojelemaan sinua.

(Suura numero 33, jakeet 38- 48)

Tämä on mahtava toteamus. Ja todella ymmärtääksemme sen mahtavuuden ja painoarvon, meidän on kuljetetettava mielikuvituksemme taaksepäin aikaan, jolloin moni asia oli viela varsin uutta ja haurasta. Yksi merkittävimmistä asioista Profettamme (Allahin Rauha ja siunaukset hänen ylleen) missiossa oli se, että hänet lähetettiin kansalle, jonka esi-isiä ei oltu varoitettu, joten he olivat (Koraaninjae 36:6) välinpitämättömiä. Ghafla, eli välinpitämättömyys on Dhikrin eli muistamisen vastakohta. Eli roikkumista kauppakeskusten ympärillä ajattelematta mitään vakavaa. Se on ghaflaa.

Ja Allah kaikkivaltias valitsi nuo karkea arabit siksi ympäristöksi johon hän lähetti Pyhän Profeettansa (Allahin rauha ja siunaukset olkoon hänen yllään). Tuomaan siis todellisen vastakohdan sille mitä nämä tuon ajan ihmiset edustivat tai edes tunnistivat. On tärkeää muistaa että monet muut uskonnot on tulleet aikakauteen, jossa asia on yleisesti ollut hyväksyttyä ja tunnettuakin. Ja että vaikka tuon ajan arabit olivat kuulleet yksijumalaisuudestä Abrahamilaisilta kansoilta, niin silti heidän oma uskontonsa oli oikein syvään jurtunut pakanausko. Ja tästä tilasta profeetta Muhammed tuo heidät totaaliseen vastakohtaansa, eli absoluuttiseen monoteismiin, ja myös totaalisesta laittomuuden, heimokostojen ja anarkian tilasta lain, sharian, pariin, jossa heimon yhtenäisyys ja puolustaminen tulee olemaan olematonta. Hän tuo heidät totaalisesta puolueellisuudesta heimoa, arabiutta, etnisyyttä kohtaan tilaan jossa etnisyydellä ei olekaan oikeastaan mitään sijaa. Banu Ismail, eli ishmaelin kansa, ei tule olemaan kuin Banu Israel, joilla oli mithaq, eli sopimus Allahin kanssa. Tässä uudessa sopimuksessa Banu Ismaelin kanssa ei ole kyse kansasta, itse asiassa arabit kansana eivät ole oikeastaan mainittuja Koraanissa lainkaan, kun taas Raamatussa on juutalaiset mainittu keskipisteenä.

Eli jotain suurta on tapahtumassa. Eli tämä Muhammedin (Allahin rauha ja siunaukset olkoon hänen yllään) lähettäminen tuohon ympäristöön, joka haastoi jopa vanhat monoteistiset uskot, oli suuri asia. Banu Ismail tulee siis olemaan kaikki.

Joten näiden mainittujen jakeiden tausta on siis se, että ollaan aiheuttamassa jotain uutta. Ollaan tuomassa ghaflasta, vahvasta tyhmyydestä ja etnosentrisyydestä Arabian, ja oikeastaan koko maailmassa, uuteen käsitykseen ihmisten yhtenäisyydestä, kaikista yhden profeetallisen lipun alle. Tämä on yksi pala tarinasta profeetan (Allahin rauha ja siunaukset olkoon hänen yllään) elämästä.

Hänen (Allahin rauha ja siunaukset olkoon hänen yllään) sanojensa mukaan: 'Maailmasta on tehty moskeija minulle.' ' Minut on lähetetty kaikille kansoille'. Siis hän tuo tätä sanomaa, joka on siis todella outo ja vieras arabeille: Patsaat ei ole mitään, kuoleman jälkeinen elämä, laki tulee olemaan, heimon yhtenäisyys,eli yksi arabien rakkaimmista asioista, lakaistaan sivuun. Eli todella suurta on tekeillä, joten luonnollisestikin suuret joukot kokoontuvat tätä uutta muutosta vastaan, eli häntä vastaan. Hän on yksi yksinäinen profeetallinen ääni, joka huutaa erämaassa periaatteiden puolesta, jotka olivat selvästi edistyneempiä kuin mikään mitä sen ajan arabit kykenivät käsittämään. Joten siis tästä seurasi, etta ahzab, eli eri puolueet ja heimot, liittoutuivat häntä (Allahin rauha ja siunaukset olkoon hänen yllään) vastaan, ja siis kaikkia muslimeita vastaan. Itse asiassa koko Medinan tarina on sitä, kun yksi, pieni, yksinäinen joukko muslimeita taistelee koko suuren alueen vakaumuksia ja arvoja vastaan. Ja tämä on ensimmäinen kerta historiassa kun koko suuren alueen arvot muuttuvat vain yhden miehen (Allahin rauha ja siunaukset olkoon hänen yllään) toimista. On ihme kuinka niin monen sydän suli tälle uudelle ja erikoiselle viestille. Ja syy tälle kaikelle on al haqq, eli totuus. Totuus on mahtava ja se aina voittaa, sillä ei ole mitään mittakaavaa edes jota olisi totuuden ja valheellisuuden välillä. Aivan kuten ei ole mittasuhteita iankaikkisuudelle ja loppuvalle.Ei ole mittasuhteita Allahin ja luomakunnna välillä, ei ole mittasuhteita dunyan, eli maallisen elämän ja tuonpuoeisen välillä. Totuus on kaiken yläpuolella.

”Totuus on tullut ja valhe on häipynyt.Totisesti, valhe on tuomittu katoamaan.”

(Koraani 17:81)

Valhe aina katoaa. Se on sen luonne, se vain menee pois aina. Miksi? Koska se on vain varjoja, dhulumaat, mikä on varjojen todellinen arvo? Ei mikään. Koko niiden olemassaolo on tilapäistä. Aivan kuten varjo ei ole mitään itsessään, samalla lailla ghafla, vääryys, pahuus eivät ole mitään itsessään, vaan jonkun todellisen olemassolon puutetta, kuten varjo on valon puutetta. Koska al-Haqq, eli Jumala, Allah on työssä, kaikki normaalit historian lait tässä kohdin vaan heitetään sivuun ja Totuus, eli Allah, voittaa.

Eli tämä on se henki jolla meidän on luettava esimerkiksi suura ähzäbiä. Pelissä on kaksi totaalista vastakohtaa, yhtäällä valtava jättimäinen heimomassa syvän ghaflan vallassa, nafs, demoninen henki, siis hyvin voimakas liittouma. Ja toisella puolella yksi yksinäinen Profeetallinen ääni, jonka ainut liittolainen on al-Haqq, eli Allah Kaikkivaltias, joka on ainut riittävä Liittolainen. Tämä on ikäänkuin siis kuvaelma totuuden ja valheen välisestä taistelusta.

Koraani kertoo meille muista vastaavista vastakohtien taisteluista myös, kuten ehkä tunnetuin näistä eli Mooseksen (Musa) ja Harunin kamppailusta Faaraon (Firaunin) kanssa. Fir'aun, joka oli ahne, valtakuntaa rakentava hahmo, jolle Musan (Rauha hänelle) Jumala ei ollut laskettavissa, koska hän ajatteli kaiken aineessa, liittolaistensa Qaruunin ja Hamanin kanssa hän osasi vain tehdä summia asioista, hän oli ekonomisti. Häntä kiinnosti vain se, montako sotilasta hänellä oli. Hänen vastauksensa oli siis, että 'rakenna minulle torni, ehkäpä voin nähdä Musan Jumalan, mutta oikeasti uskon, että hän vaan puhuu valheita.' Tyypillinen materialistinen, tieteellinen vastaus. Hän siis ajatteli, että kun Musa väittää, että kaiken tämän aineellisuuden takana on Ykseys, niin koska tiedän vain tästä maallisesta, käytän tätä maallista mittapuunani, rakennan tornin taivaaseen ja katson onko se Jumala siellä vai ei. Aivan kuten laboratorioissa tehdään, eli ajatus on, että jos vaan saa tarpeeksi hyvän koneiston (teleskoopit yms.) niin katson onko uskonnolliset väittämät totta vai ei. Tämä on horisontaalisten ihmisten mentaliteetti. Tämä on yksi ikoni tässä tiedon ja tiedottomuuden vastakkainasettelussa. Oikeastaan kaikki Koraanin luvut kuvastavat tätä taistelua tavalla tai toisella.

Tämä on siis suuri taistelu, ja mikä on syy että al-Haqq voittaa? Syy on siinä, että Profeetta (Allahin rauha ja siunaukset olkoon hänen yllään) tietää, etti hän itse tee mitään, eikä voi tehdä. Allah sanoo 'laisa laka minal amri shai', sinulla ei ole tässä asiassa mitään valtaa' (3:128). Mitä Profeetta Isa (Rauha hänelle) sanoo? 'Innii 'abduLlaah' minä olen Allahin palvelija'. 2000 vuotta on kulunut ja ihmiset sanovat, että hän on Jumala tai poika tai molempia. Mutta mitä hän itse sanoikaan? Minä olen Allahin orja. Tämä on suurin asia, mitä luotu voi tavoitella, sanoa ettei ole itse mitään, mennä takaisin vauvaksi ikään kuin.

Profetta Muhammed, siitä huolimatta, että hän tietää asemansa Allahin edessä, hän tietää tulevansa olemaan puolestapuhujana, hän tiesi Koraanin kautta olevansa merkittävä hahmo profeettana, silti Allah sanoo,'ei sinulla ole asiassa mitään valtaa' ja 'kun heitit, et hiettänyt, vaan Allah heitti'. Ja uudestaan ja uudestaan me havaitsemme mitä suurimman asian kautta historian, Laa ilaha illallah, eli monoteismin.

jatkuu, inshaAllah